Auta Antti! -podcast-sarjan toinen kausi on alkanut RadioPlayssä. Tästä osoitteesta pääset kuuntelemaan ensimmäisen jakson, jossa tuttuun tapaan haukun kuuntelijat ja sen jälkeen puhun itsestäni 45 minuuttia. Jaksossa käsitellään mm. huijarisyndroomaa, jota voisi luonnehtia esimerkiksi niin, että ihminen ei alkuunkaan usko omiin kykyihinsä, vaan kuvittelee olevansa huijari, jonka kyvyttömyys kohta paljastetaan. Huijarisyndroomaan lieventäväksi rohdoksi suosittelen tutustumista oikeisiin huijareihin, joista monet eivät ollenkaan välitä siitä, mitä heistä ajatellaan eivätkä itse asiassa hirveästi mistään muustakaan. Tässä ovat suosikkihuijarini viime vuosilta:

1. Theranos ja Elizabeth Holmes

Elizabeth Holmes keksi laitteen, jolla yhdestä sormenpäästä otettavasta veripisarasta voi tehdä 200 yleisintä verikoetta ja sen jälkeen hankki Theranos-yritykselleen miltei miljardin dollarin rahoituksen. Harmi vaan, että laitetta ei ollut olemassa, Elizabeth vain väitti, että on. Vähän niin kuin minä keksisin laitteen, jolla pippeliä saa pidennettyä monta senttimetriä turvallisesti, mutta sanoisin kaikille rahoittajille, että se on tuolla kellarissa se laite, eikä sitä saa kukaan nähdä, koska se on liikesalaisuus. Ja todellisuudessa siellä kellarissa olisi viivoitin ja nippusiteitä semmoisen hienolta masiinalta näyttävän muovikuoren sisällä. Todennäköisesti jossain vaiheessa joku sanoisi, että katsotaanpa vähän tuon kuoren alle ja sitten minä narahtaisin, mutta Theranoksen Elizabeth oli niin vakuuttava, että kukaan ei oikeastaan halunnut kurkistaa mihinkään paitsi hänen valtaviin silmiinsä, joita hän ei ikinä räpäytä. Näin jälkikäteen voi viisastella, että Elizabeth näyttää semmoiselta vähän tärähtäneeltä henkilöltä, joka hotellin aulassa istuu kertomaan uskomattomasta tilaisuudesta tehdä rahaa Kollageeni Voiteen Verkosto Markkinoinnilla, tuotto-odotus 2500%, mutta huijareissa huvittavinta ja pelottavinta on se, että he yleensä myös näyttävät huijareilta ja siitä huolimatta heihin uskotaan. 

Lisätietoa: John Carreyrou: Bad Blood -kirja, HBO:n The Inventor -dokumentti, ABC:n The Dropout -podcast

Kusetushelmet: Täysin keinotekoinen möreä puheääni, joka kuulostaa minulta 21-vuotiaana, kun yritin olla enemmän Tommi Korpela ja vähemmän kanalintu.

2. Fyre Festival ja Billy McFarland 

Billy McFarland näyttää siltä serkun uudelta poikaystävältä, joka haisee aina polvitaivehielle, kuivalle nielulle ja Sokoksen kosmetiikkaosastolla likaiseen kainaloon krapulapäivänä salaa pyöräytetylle Adidas-deodorantille ja johon missään tapauksessa ei koskaan kannata luottaa. Kahden viikon päästä serkku joka tapauksessa itkee, koska poikaystävä on varastanut hänen simpukkarasiastaan 500 euroa ja käyttänyt ne Tallinnassa kolikkopeleihin ja kebabiin. Tästäkin huolimatta Billy McFarland sai kymmenet ihmiset uskomaan, että hän pystyy orkestroimaan uskomattoman luxus-elämyksen tuhansille ihmisille uskomattoman upealle Bahaman autiosaarelle, joka itse asiassa oli isomman saaren joutomaa, jossa ei ollut viemäröintiä eikä sähköä. Influencerit riensivät sankoin joukoin toteamaan, että satumaiset huvilat olivatkin hurrikaanitelttoja ja kuratoidut makuelämykset jokin kusinen juustoleipä. 

Lisätietoa: Netflixin Fyre-dokumentti ja Hulun Fyre Fraud -dokumentit

Kusetushelmet: Kun Billyn festari oli kyykännyt ja firma mennyt konkurssiin ja häntä oli syytetty vaikka mistä, hän aloitti uuden kusetusbisneksen hotellin sviitistä käsin

3. Anna Delvey

Saksalainen perijätär halusi perustaa kulttuurikeskuksen New Yorkiin ja pääsi rahoituksen hankkimisessa jo aika pitkälle, paitsi että tietenkään hän ei ollut saksalainen perijätär vaan venäläinen koulupudokas. NYC:in culttuuricerma otti avosylin vastaan maahisen oloisen takkutukan, joka emännöi ihania iltoja ja fantastisia illallisia lainarahalla, tietenkin. Vastikään alkaneessa oikeuskäsittelyssä on käynyt ilmi esimerkiksi, että Miss Anna oli googlannut ”kuinka väärentää tiliote” ennen kuin oli lähtenyt mieron tielle, jolla tepastelleessan hän asui kuukausitolkulla huippuhotelleissa, matkusteli, söi ja joi. Tämä luo toivoa kaikille meille suorittajille, jotka paniikin kourissa maksavat Rauhanpuolustajien viikon myöhästyneen jäsenmaksun peläten, että ovella on kohta musta-asuinen mies ukaasi kädessään. Kun kävin viisumihaastattelussa USA:n konsulaatissa taannoin, kävelin Kaivopuistossa peloissani kymmenen minuutin ajan, koska olin vartin etuajassa. Näistä syistä olen niin perin rakastunut huijaritarinoihin, koska en mitenkään voi käsittää, miten joku voi tussuttaa kotikoneellaan jonkin pankkisiirtoväärennöksen ja viedä sen hotellin respaan todisteeksi sitä, että kymppitonnien piikki kuitataan kohta. 

Lisätietoja: Jessica Presslerin juttu Anna Delveystä: https://www.thecut.com/2018/05/how-anna-delvey-tricked-new-york.html
Tulossa myös ainakin tv-sarja ja elokuva.

Kusetushelmet: Saksassa opiskellut Delvey väitti olevansa saksalainen mutta puhui ihan paskaa saksaa.

4. Laura Albert ja JT Leroy

Kirjallisuushuijaukset ja haamukirjoittajat ovat aivan oma maailmansa, mutta JT Leroyn tapaus on silti omaa luokkaansa siinä, miten pitkälle pop-kulttuuriin ja kaiken maailman julkimoiden Laura Albertin luomus ulotti lonkeronsa. Kaikki alkoi siitä, kun Laura Albert soitteli auttavaan puhelimeen 90-luvulla Jeremiah- ja Terminator-salanimien takaa ja kertoi fiktiivisiä tarinoitaan psykiatrille, joka ehdotti niiden kirjoittamista talteen. Näistä kirjoituksista syntyi JT Leroy -pseudonyymi, jonka kaamea lapsuus ja nuoruus ja lapsihuoruus sekä HIV-positiivisuus ja transsukupuolisuus herätti sääliä ja kauhua omaelämäkerrallisina markkinoituja novelleja lukevissa lukijoissa. JT Leroyn lukijoissa oli tähtösiä Debbie Harrystä Winona Ryderiin ja tehtiinpä hänen romaanistaan elokuvakin. Kaiken tämän mahdollisti se, että Laura Albert sai sai kälynsä Savannah Knoopin esiintymään JT Leroyna ja näytteli itse kirjailijan assistenttia. Savannahilla oli päässään kusinen keinokuituperuukki ja Laura Albert käytti salanimeä Speedie ja puhui aivan keksityllä brittiaksentilla. Silti Gus Van Santkin puuhaili elokuvabisneksiä Albertin ja kumppaneiden kanssa. Minäkin puuhailen elokuvabisneksiä, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä laitan keinokuituperuukin päähän ja kerron, että olen teiniprostituoitu feikillä Turun murteella, niin jo alkaa hilloa tulla. 

Lisätietoja: Author: The JT Leroy Story -dokumentti, Jeremiah Terminator Leroy -elokuva

Kusetushelmet: Kaikki. Varsinkin ne peruukit.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

5. Minttu Vettenterä ja Enkeli-Elisa

Kotimaiset huijarit ovat yleensä haamukirjoittajia, kuten Tuula Sariolan ja Ritva Sarkolan tapauksessa, mutta Enkeli-Elisan tapaus on omaa luokkaansa modernina kusetuksena siinä mielessä, että se tapahtui internetissä. Tavallaan netti on tehnyt JT Leroyn -tyylisistä huijauksista vaikeampia siksi, että melkein kaikista on netissä jonkinlainen jälki, mutta Enkeli-Elisa alkoi nimen omaan internetistä: blogina, päätyi kirjaksi ja lopulta kirjoittaja kiersi Suomea puhumassa koulukiusaamista vastaan. Tarinassa kiusattu nuori tyttö tekee itsemurhan. Musertunut isä tajuaa, että on itsekin kiusannut nuoruudessaan ja päätyy pyytämään anteeksi lapsena kiusaamaltaan Vettenterältä, joka vakuuttaa isän siitä, että tarina olisi hyvä kirjoittaa kirjaksi. Vettenterä julkaisee blogissaan Elisan vanhempien kirjoituksia surutyöstä. Myös Elisan kuoleman jälkeen löytyneistä päiväkirjoista julkaistaan otteita. 

Tarina vaikutti suomalaisiin erityisesti, koska se oli totta. Vielä silloinkin, kun Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin erinomainen kirjoitus paljasti, ettei se ole, lukemattomat ihmiset pitivät Vettenterän puolta asiassa. Lopulta kirjoittaja myönsi koko tortun, mutta sanoi, että tarinan voima on siinä, että vaikka se ei olekaan totta, se voisi olla ja siitä on seurannut paljon hyvää kiusaamisen vastaisessa työssä. Näin nämä asiat koetaan. Minua kiinnostaa erityisesti Nikkasen ja Silfverbergin käsittelemä Munchhausen by internet -ilmiö, jossa traagisiin kohtaloihin tai sairauksiin perustuvat kusetukset ovat siirtyneet nettiin. Googlatkaapa vielä esimerkiksi Belle Gibson, joka valehteli olevansa syöpäsairas ja perusti sen ympärille bisneksen. Huomio on kiihottavaa. Siksi minäkin valehtelen asuvani New Yorkissa harpunsoittajan kanssa vaikka oikeasti asun Punavuoressa entisen kotini pesutuvan sähkökaapissa kuolleen pesukarhun kanssa. 

Lisätietoja: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002744476.html

Kusetushelmet: Eteenkin-sana (lue Kuukausiliitteen juttu)