Terveiset taivaalta! Ottakaa terveisien myötä vastaan lisäksi nöyrä anteeksipyyntöni ja kömpelö selitys: lennän vain olosuhteiden pakosta. Jos voisin valita, en poistuisi Manhattanilta enää ikinä. Istuisin siellä seitsemännessä kerroksessa ja katsoisin kuinka vedenpinta hiljaa nousee. Ehkä tilaisin Amazonista pienen uusiomuovijollan, jolla voisin soudella ranskanperunan kanssa auringonlaskuun lopun aikojen tullen.

Minun on samaan syssyyn myönnettävä, että rakastan lentomatkailua yli kaiken, tosin rakkaussuhteeni siihen on juuri niin mätä kuin pahaa tekevään rakastuminen vain voi olla. Tiedän, että se on väärin ja ajaa minut vieläpä taloudelliseen perikatoon, mutta missään muualla en ole ollut niin onnellinen kuin Cathay Pacificin businessluokassa, yhteensä kolmenkymmenen tunnin matkalla Australiaan, turvavyöllä viltin alle kytkettynä ja ilman wi-fi-yhteyttä. Hongkongilaiset lentoemännät hymyilivät mekaanisesti, toivat erilaisia suklaita ja sanovat toistamiseen ”Please enjoy.” Koska käteni olivat täkki-turvavyö-pakkopaidassa kovin tiiviisti, nostin pääni tyynyltä ja lipaisin konvehdit suuhuni kuten koira. Peiton paksuus vaimensi toistuvien pierujen äänet, tuoksut sekoittuivat, ainakin toivon niin. Onneksi minulla ei enää ole varaa harrastukseeni, joten tarpeen tullen köytän itseni kotisohvalle ja pyydän ranskanperunaa tarjoilemaan konvehdit.

Tällä kertaa olin viisuminhakumatkalla Helsingissä ja samalla piipahdin Oulussa ja Tampereella. Lieneekö globalisaation tekosia, mutta paikalliset erot tuntuvat kavenneen, kaikkialla on samat kaupat ja kahvilat. Subutexkin tuntuu nykyisin maistuvan suomalaisille kautta maan, ei vain Töölössä, ja niin reipas karjunta halkoo talvi-iltaa rotuaarilta Roihuvuoreen, kun ”vitun Suski vei vittu mun vitun sim-kortin, vittu.” Sellaisia ne ovat, Suskit Suomessa.

Kun jonotin paluulennolle, eräs rouva kysyi kanssamatkustajalta astuessaan koneeseen vievään käytävään: ”Missä vaiheessa pitikään kääntyä oikealle.” Aivan kuin vasemmalle kääntyminen aiheuttaisi välittömästi putoamisen liekehtivään rotkoon, jonka pohjalla on myrkyllisiä piikkejä. Kenties lentokenttävirkailija oli sanonut, että käyttäkää koneen oikeanpuoleista ovea ja tämä uusi, odottamaton sääntö oli halvaannuttanut suomalaisen matkustajan.

Suomalaista matkustajaa kuuliaisempaa ihmistä ei ole. Jos suomalainen matkustaja saisi päättää, hän tilaisi kotiinsa painetun ja sidotun ohjekirjasen, jossa on eriteltyinä kaikki matkan eri vaiheet ja osa-alueet. Sen jälkeen suomalainen matkailija pyrkisi noudattamaan kaikkia sääntöjä ja halveksisi niitä, jotka eivät noudata. Siksi juuri kirjoitin suomalaisen matkustajan säännöt, jotka useimmat suomalaiset tuntevatkin jo vähintään sydämessään.

1. Ole ajoissa

Kansainvälisille lennoille lähdettäessä on lentoyhtiöiden ohjeistuksen mukaan hyvä varautua tulemaan kentälle noin 1,5-2 tuntia ennen lentoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Lentokentällä on oltava vähintään viisi tuntia ennen lennon lähtöä ja kunnon ihmiset ovat lähtöselvitysjonossa kahdeksankin tuntia ennen lähtöaikaa. Tästä tosin seuraa usein se, ettei lähtöselvitys ole vielä auki eikä koko lentoa edes näy lähtevien lentojen taululla. Suomalainen matkailija ei koskaan mene info-pisteeseen tai kysy apua, koska se on noloa. Suomalainen matkailija pitää seminaarin matkaseuransa (puoliso, heila, anoppi, humalainen kaveri) kanssa ja ottaa esille esimerkiksi Toni-serkun epäonnisen etelänloman, jolloin Toni oli ollut ajoissa kentällä, mutta väärässä terminaalissa ja lopulta laukut olivat matkustaneet Maspalomaksiin, mutta Toni-serkku ei ja kuka sellaista haluaa, ei kukaan. Seminaarin jälkeen juostaan kahden terminaalin väliä neljä tuntia, kunnes lähtöselvitys lopulta avautuu, mutta tiskillä huomataan, että passi on jäänyt jonnekin, ehkä sinne toisen terminaalin invavessan pytynsuojustelineen päälle ja sitten juostaan taas, kunnes melkein myöhästytään lennolta ja päätetään, että paluulennolle tullaan edellisenä päivänä eikä yhtään myöhemmin.

2. Selosta tapahtumat

Suomalaiselle matkailijalle on tärkeää jatkuvasti selostaa hiljaisella narinalla, mitä tapahtuu:

”No niin, nyt. Nyt aukes ovi, mutta jaaha, ei sinne vielä pääse, sieltä tuli herrahenkilö huomioliivissä vain. Onkohan työntekijä vai huumepoliisi? Molempia tarvitaan, lentokentällä. Katsovatko vielä lipun ovella? Vai passin? Vai molemmat? Eihän sinne viisumia tarvita, eihän? Ei näistä kukaan täällä näytä siltä, että olisivat viisumin hakeneet, etukäteen, lienevätkö edes pakanneet vararasvaa. Hei, nyt siellä avautuu, joko, mitä, hei, Pentti, nyt, Pentti, onko mentävä nyt, miten sinne, jaaha, invaa kärrätään. Kyllä olis helppoa olla inva, ei tarvitsis kärkkyä varpaillaan vaan palkattu henkilö työntäis ensimmäisten joukossa. Tai lapsiperhe pitäis olla. Mikä siinäkin on, että heitä palvellaan? Sillon kun meillä oli lapsia, ei mihinkään päässyt ensimmäisenä. Lastenvaunu oli VR:n junissa ja siellä haisi banaani ja virtsa, ei sinne voinut mennä, joku rokko muuten kaikilla kohta. Nykyperheet hyysätään ja opetetaan ajattelemaan, että lapsi saa elää ja olla ja elämöidä. Kyllä mustikkamehun asemesta piiskaa saisivat antaa lennolla. Vai saako enää mustikkamehuakaan ilmatteeksi? Minä kun menneisyydessä lentämään läksin, niin Kuopioonkin mennessä sai kännit vetää lentoyhtiön piikkiin. Nykyisin maksaa varmaan vesikin niillä. Nyt, Pentti, nyt aukesi ovi, juokse Pentti!”

3. Mene ensimmäisenä ovista

Joku voisi kuvitella, että lentokoneeseen tai junaan jonotettaessa kaikki jonottajat pääsevät kyytiin. Se ei pidä paikkaansa. Kun ovi avautuu, ihmisellä on 30 sekuntia aikaa päästä sisään kulkuvälineeseen. Sen jälkeen ovi sulkeutuu ja ulkopuolelle jääneet ajetaan sateeseen ja ammutaan. Juokse siis, töni, hakkaa ja raavi. Jos sinulla on varattu istumapaikka, kuka tahansa saattaa viedä sen, ellet ole varuillasi. Älä anna periksi. Äläkä koskaan usko ketään, joka sanoo, että kaikki ehtivät kyllä.

4. Pidä suurin osa matkatavaroistasi aina mukanasi

Jos lento- tai junamatkasi kestää yli 1,5 tuntia, sitä tulee mukana pidettävien matkatavaroiden osalta pitää 1,5 viikkoa pitkänä. Ota siis käsimatkatavaroihisi saman verran tavaraa kuin mitä tarvitsen kymmenen päivän aikana. Muistathan, että lennoille ei saa tuoda trangiaa, mutta voit pakata perässävedettävääsi esimerkiksi kuivatun naudan. Ota mukaan myös lukemista, esimerkiksi Suomemme Sodat 1-12. Vaihtovaatteet, kuten toppahaalari, leninki, painonnostokengät, body, kokoelma tunikoita, kuudettoista legginssit (miel. tuuletetut), keinopashmina, juhlakenkulit, lypsytakki ja varatutu, ovat kaikki tarpeellisia lennolla. Lapsia varten kannattaa mukaan ottaa kotiteatterijärjestelmä ja arkullinen VHS-kasetteja. Kysythän myös lentoyhtiöltäsi, onko lennolla mahdollista käyttää aggregaattia. Muista, että mumman mustaviinimarjahillo ei ole lennoilla kielletty neste, jos turvatarkastuksessa alkaa huutaa ja itkeä.

5. Älä tee virheitä

Matkoilla virheistä rangaistaan. Esimerkiksi jos vahingossa avaat turvavyösi ennen kuin se on sallittua, saat yhden miinuspisteen. Jos hotellissa sanot vahingossa väärällä kielellä kiitos, saat kolme miinuspistettä. Viisi miinuspistettä saat esimerkiksi silloin, kun olet kerran pyytänyt vierustoveria nousemaan, jotta voisit ottaa jotain hattuhyllylle nostamastasi laukusta, ja joudut tekemään sen toistamiseen. Kymmenestä miinuspisteestä matkasi keskeytetään ja sinut palautetaan välittömästi kotiin. Jotta voit välttää virheet, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: älä koskaan poistu kotoasi tai tee kaikki oikein. Jos päätät poistua kotoasi, opettele kaikki kielet ja säännöt ja matkusta yksityisesti. Vältä muiden ihmisten seuraa. Ole siis mielellään jokin kuninkaallinen, silloin voit keskittyä muiden tekemiin virheisiin eikä sinun tarvitse koskaan välittää siitä, oletko jonossa liian lähellä toista, koska jonoja ei ole, eikä toisiakaan, paitsi aidan takana ajattelemassa, että sinullapa vasta elämä on.